Ajankohtaista

Päiväkoti Axel Wahrenin eskareiden Metsäretkipajan viikon kuulumisia. Maanantaina suuntasi joukko hieman jännittyneitä lapsia kodalle. Pian jännitys hävisi ja iloinen puheensorina täytti matkan. Matkalla jo heräsi monia kysymyksiä, joihin etsimme yhdessä vastauksia, kuten; Miksi madot tulevat sateella maan pinnalle? Mistä vettä riittää? Mistä vesi Loimijokeen tulee? Yhdessä lasten kanssa löydettiin vastauksia asioihin. Kodalla tutkimme veden kiertokulkua ja saimme nuotiolla todella veden höyrystymään ja nousemaan taivaalle, ehkäpä uudeksi pilveksi. Lisäksi lapset kokeilivat työkaluja, kuten puukkoa ja sahaa. Lapset myös innostuivat rakentamaan onkia ja onkimaan ojassa. Kivi oli koukkuna ja puukeppi kohona. Syntyi hyvää keskustelua, että mikä kelluu ja mikä ei. Takaisin tulomatkalla “ongimme” vielä Loimijoen rannalla.

Tiistaina suuntasimme taas kodalle ja sieläl tutkimme ilmaa sekä tuulta. Teimme yhdessä ison “tuulikellon”, josta viikon ajan seurasimme tuulta. Tuulikelloa tehdessämme saimme myös hyvää solmuntekoharjoitusta.


Koska lapset halusivat myös tutustua eläimiin, niin keskiviikkona suuntasimme Forssan luonnontieteelliseen eläinmuseoon. Siellä meillä oli valokuvasuunnistusta ja saimme tutustua moniin eri eläimiin, kaloihin, hyönteisiin sekä luonnonsuojeluun. Museoretken jälkeen söimme eväät ja menimme kauppaan. Päätimme ostaa metsän eläimille ruokaa ja tehdä niille pesät.

 

Torstaina mukana meillä oli lettutaikinan ja vaahtokarkkien lisäksi eläinten ruuat. Eläimille syntyi hienoja pesiä ja pesät saivat ruuat valmiiksi. Jännittyneenä jäätiin odottamaan seuraavaa päivää ja tuleeko eläimet syömään. Kodassa paistetut letut sekä vaahtokarkit maistuivat.


Perjantaina oli viimeinen pajapäivä. Koko matka jännitettiin onko eläimet käyneet syömässä ruokia. Tarkkaavainen lapsi huomasi, että närhi oli pesässä syömässä, kun lähestyimme kotaa. Voi sitä iloa ja onnea, kun omassa pesässä oli oikeita eläimiä syömässä. Samalla kuulimme tikan koputusta ja löysimme vanhan linnunpesän puusta. Perjantaina herkuteltiin omilla eväillä ja onkileikit jatkuivat. Hauskinta lasten mielestä pajaviikossa oli uudet ystävät ja onkiminen.